Omalle tytölle ja serkkupojalle (joka ei kuvissa).
Koko n.86cm. Päällinen vakosamettia (kirpparilta), välissä levyvanu, vuori puuvillaa (Metsolasta?). Hihansuissa ja hupunreunassa resori. Oranssi on kyllä nappivalinta tuon sini/ruskean kans, valitettavasti kunnia siitä valinnasta ei kuulu itselleni :D.
Koko 98/104cm. Kangas Finlaysonin pöytäliina kirpparilta, vuori retroa tikkivanua kirpparilta myös. Aika tanakkaa tavaraa nykytikkeihin verrattuna.
Hiippahupussa roikotin helmistä ja huopapallosta. Hupun etureunassa vähän rypytystä, koko takki kantattu kierrätyslakanasta tehdyllä kantilla. Kaikki tarvikkeet löytyivät omista varastoista, on se vaan mukava että on mistä ottaa! ;D
Osallistuin tähän projektiin näillä nauhalakeilla ja pipoilla. Sain kourallisen tilkkuja hävitettyä hyvään tarkoitukseen. Aika pienistä silpuista saa tuommoisen nauhallisen minin aikaiseksi.
Silitä riittävän suuri tukikankaan palanen ylös keskiedun kohdalle. (Tämän vaiheen yli hyppään joustofroteen ja muiden paksumpien kankaiden kanssa.)
Merkitse nurjalle puolelle halkion paikka keskietuviivaa pitkin, apuviivat tulevat 1cm päähän keskiedusta. Huomioi halkion pohjan Y.
Leikkaa auki rohkeasti
Ompele olkasaumat ja huppu paikoilleen.
Leikkaa resorista soppelin mittainen kaitale, leveys 6cm.
Silitä kaitaleen alaosiin halkion korkuisesti tukikangasta, ainakin jos tarkoitus on laittaa kiinnitykseksi napit tai nepparit.
Taita kaitale oikeaan asentoonsa puoliskot päällekäin, käännä Y:n pohja myös nurjalle. Ompele halkion pohja.
Saumuroi kaitale kiinni ympäriinsä, myös halkion kohdalta. Silitä ja tikkaa, laita halutessasi kiinnityssysteemit.
Ja koska tapanani ei ole noudattaa ohjeita, edes omia, tein tämän hupparitunikan halkion ilman apumerkintöjä ja ompelukoneen apuompeleita. Tikkauksia lukuunottamatta pelkästään saumurilla. Onnistui hyvin ja nopeutti paljon :D.
Kaava muokattu peruspaidasta, koko 98/104.
Kangas velouria Seliasta, hihat interlockia kaapista.
Leggarit samaa interlockia, niiden kaava jostain suht uudesta ottobrestä...
Koko niukka 86cm.
Kaava oma sivu- ja takasaumaton.
Joustofrotee ja rengasvetskari Metsolasta.
Alkuun ärsytti käytössä tuo vetskari, lukko huilaa tosi huonosti. Sittemmin oon ollu asiaan vain tyytyväinen, vaatteet pysyy paremmin päällä ku lapsi ei saa ite vetskaria auki :).
Suunnittelu on mun, toteutus parin kaverin kans. (Kiitos osallistumisesta Anna ja Manna!) Kankaana tavallista tuulikangasta, takaikkunassa pöytäliinamuovia. Oviaukon kiinnitys neppareilla. Alahelmassa D-renkaat jotta teltan saa tarvittaessa ankkuroitua maahan kiinni. Puisten rimojen pituus on 2,1m, kankaan ruuvasin ylhäältä rimakujien päästä kiinni niihin. Yllättävästi tuohon tuhraantui aikaa vaikka aika yksinkertainen onkin...
Vauvalahjaksi pieni peitto jossa taustalla joustofrotee, välissä gollece ja päällä kierätetty puuvilla. Lisäksi tuttiketju ja kortti Tampellan Piparikukasta.
5-vuotiaalla tuli akuutti kepparin tarve. Yhteistuumin surauteltiin Ranu perehtymättä sen enempää kaavoihin kuin hevosen anatomiaankaan. Pohdintaa sitten tulikin mm. hevosen ja kissan korvien eroavaisuuksista.
Kaava: Ei
Kangas: Musta kolitsi, oranssahtava fleece, suitset vanhaa lakanaa
Suolet ja aivot: Vanhasta tyynystä
Keppi: Koivua pusikosta
Kiinnitys: Lankaa ja mustaa leveää sähkäriä
Kaava: Mekkotehdas blogistien Mekkotehdas-kirjasta malli Karoliina
Koko: Pienennetty n. 80cm kokoiseksi, kirjan pienin koko on 86/92cm
Kangas: Tampellan Marimekon puuvillavoileeta, vuori valkoista batistia.
Käly T pyysi kuvia resorikanttaustavastani, kaiketi sanallinen antini on sen verran puutteellista :). Tässä esimerkkinä paidan kanttausta, ollos hyvä.
Leikkaa esim 4-5cm leveitä resorisuikaleita vähintään riittävä määrä. Useimmin käytettyjä värejä teen monesti enemmän valmiiksi koneen viereen oottelemaan.
Seuraavaksi silitä ne pitkittäin 3 osaan.
Ompele toinen olkasauma.
Aseta pääntie kantin väliin, jätä alkuun pätkä tyhjää niin kone lähtee paremmin liikkeelle ja saat sopivasti venytystä jo kanttauksen alkuun.
Ompele alkuun lyhyesti edestaikasin.
Laita kantattava kangas tarkasti kantin taitteen pohjaan asti. Mutkat käännetään suoraksi mutta kangasta ei venytetä.
Ota sopivan matkan päästä kiinni, oikealla kädellä kantista ja vasemmalla kantattavasta.
Vedä oikeaa kättä kauemmas niin että kantti on sopivalla kireydellä. Perussääntö on se että kanttien pituus on 2/3 pääntien pituudesta. Eli kireys on sopiva kun paininjalan ja vasemman käden välissä on 2/3 ja vasemman ja oikean käden väliin jää 1/3 venytetystä kantista. Tämä kuitenki vaihtelee kanttimateriaalin mukaan, tuntuma löytyy kyllä nopsaan kokemuksen myötä.
Pyyhkäise jollain vapaalla sormella kantti sileäksi ja ompele.
Tässä sama liikkuvan kuvan muodossa. Laittakaa äänet pienelle ettei korvat säry :).
Kun pääset pääntien loppuun, lisää hihat heti perään.
Leikkaa varovasti nurjalla puolella mahdollisesti olevat ylimääräise resorit pois, tasaa myös kanttien päät.
Sopiva tikin pituus on vähän normaalia pidempi, minä käytän yleensä nelosta.
Jos menee jostain syystä pieleen, kaksoistikkaus on nopea purkaa vetämällä vain alapuolen siksakki pois. Tämä edellyttäen että tikkiä ei ole säädetty liian tiukaksi.
Sitten siirrytään saumurin ääreen.
Aseta toinenkin olkasauma oikeaan asentoon, kantit tarkasti päällekkäin.
Nosta saumurin paininjalka ylös, laita ompelus sen alle ihan neulojen eteen ja laske paininjalka takaisin alas.
Säädä diffi isoimmalle kantin ylityksen ajaksi, muista palauttaa ennalleen heti sen jälkeen.
Ompele samoin muutkin saumat.
Vetäise esim. isolla neulalla lankahäntä ompeleen sisään. Litistä ja päälitikkaa sauma oikealta puolelta. Tässä hommassa on tämä muovinen ompeluapu oivallinen kaveri.
(Käly K, sulla on vissiin kans ompelukoneessa yläsyöttäjä? ootko kokeillu tätä työvaihetta ilman sitä?)
Suoria tai kuperia muotoja (esim. kaaritaskujen ulkoreunat) kantatessa resoria venytetään vain aavistuksen verran.
Tällä tavoin tehdessä kanttaus onnistuu yhdellä yhdellä saumalla, ilman nuppineuloja ja mittanauhoja. Kaksoisneulaa pitää kuitenkin vaihtaa eri työvaiheiden välissä, joten suosin mahdollisuuksien mukaan sarjatuotantoa.
