Varpaat jäässä
pakkassäässä
ikävä on olla.
Vanhois' toppatöppösis'
ol' lapsi hunningolla.
Jo äitins' viimein toimeentui:
piirs' kaavan, turkin pilkkoi.
Hetken vielä ompeli.
Eip' kylmää varpait, nilkkoi.
Myös haalarin hän surautti,
kun villaa kaapist' löysi.
Jo kelpaa lapsen nukkua,
saa äitins' aikaa
Kaava: Omasta päästä
Matsku: Loppuun pidettyä kelsitakkia, siskon kirpparihaalaus
Vetskari ja vinokantti toiselta siskolta
Koko: 80cm
Kaava: Potkupuku Ottobre 6/13
Kangas: Merinovillaa Sampsukasta (viimetalvelta)
;/
10 kommenttia:
Ai, että on lohdullinen tuo viimeinen kuva! Jotenkin niin kotosa. :O Ihanat ompelukset sulla taas.
Hui kauhia, miten nää ossaatki sotkia nui paljo? ;) minä just raivasin ompelukamppeet sievään(ainaki melkein sievään!) järjestykseen ja taijan ens vuonna alottaa puhtaalta pöydältä taas nuo ompeluhommat! Aivan mahtavat nuo tossut!
runottaa. ihana. mutta ihanista ihanin tuo vimppa kuva!mua niin lohduttaa. olen luullut että olen jotenkin, no, poikkeuksellisen epäsiisti ompelija. ihanaa, tykkään. taidan ottaa sulle mielen virkistykseksi omasta läävästäni kuvan. kiitos tästä. :)
Mahtisbuutsit! <3
Ihanat töppöset ym ja ihana sekamelska! :-D T. Kristiina
Vihdoinki täälläjotain uusiakuvia. Niin ihania ;)
kysyin kolmelta lapseltani mikä tämä huone on( viimeinen kuva )?
Eka poika: romuhuone
Toinen poika: työhuone
Kolmas poika : ompeluhuone
:) :) :):D
Mielenkiintoinen kohde
Ihanat kengät, mutta parasta tuo viimenen kuva, varsinki vasen yläkulma :D. Oon luullu ettei kenenkään muun kuin mun pöydällä voi olla mitään ylimääräistä.
Matti-mollakin sanoi että ihan tuttu paja,
olihan siellä minullakin ikioma maja.
Sain siellä ylleni ihka uuden nutun,
samalla näin muutenkin monen kivan jutun.
Kiitokseni pokkaan vielä sulle,
oli kokemus suurenmoinen mulle.
kummimummeli
Muijalla runosuoni iskee tulta
Lähetä kommentti